Kuurailua

Käytiin Kuuran ja omistajansa kanssa lenkillä jälleen kerran ja pakkohan sitä on kuvia jakaa. Tytöt pääsi myös uimaan ja Kuurakin kasteli jopa tassunsa. On se kesä kivaa aikaa, kun ei vaan olisi näin kuuma!

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

Puhumista kyllä riitti Oskun omistajan kanssa, että lähdetään Talaskankaan reitti kiertämään. Lähdön aamuna katsottiin sitten reittiohjeet ja todettiin että vähän turhan kaukana kun reilut 60 kilometriä suuntaansa pelkkä matka. No, päätettiin lähteä Paltamoon Posti-Kallen reitille. Se sivusto mistä kahtottiin reitti ei maininnut mitään siitä, että reitille pääseekin vain jonkun tietyn porukan mukana, mikä kuultiin sitten muuta kautta kun oltiin harhailtu Mieslahdessa aikamme. Todettiin siinä sitten vaan perkele ja suunnattiin Ristijärvelle, missä ainakin oli valmiit reitit ilman erityistä ryhmätarvetta. Ja toki täytyy mainita, että ilma oli melkoisen sateinen. Ristijärvellä reitti oli myllätty työkoneilla, joten polku katosi ja käveltiin sitten todennäköisesti hiihtoreittiä pitkin. Olihan se kivaa kun se tie oli äärimmäisen pehmeä ja hiekkainen, että siinä sai katsoa mihin astui. Yhdessä vaiheessa tien sileältä näyttävä pinta petti alta ja imaisi jalan ihan nilkkaa myöden mutaan, kuin paraskin juoksuhiekka. Eipä siinä, matka jatkui, vaikka Myssla näytti kyllä siltä että sitä ei kauheasti kiinnosta siinä vellissä kävely :D Kleppa taas nautti elämästä samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Osittain polku oli myös täysin veden vallassa ja useammin kuin kerran sitä päädyttiin umpimetsään kiertämään jotain erittäin märkää paikkaa. Jonkin aikaa käveltyä päätettiin sitten kääntyä takaisinpäin ennen kuin eksyttiin oikeasti, kun mitään viittoja ei ollut ja ei ollut hajuakaan missä me oikeasti oltiin.  Takaisin kuitenkin päästiin ja sen tarpomisen jälkeen oli mukavan väsyneitä koiria. Tokihan sitä piti käydä syömässäkin sitten, valitettavasti koirilla ruokinta jäi “soppaan” kun Kleppa on ruokintavammainen ;) Soppa, siis sellaiseksi mössöksi liotettua nappulavettä. Sulaa helposti ja koira saa  lisäenergiaa siihen kulkemiseen.. Menihän tuossa kuitenkin varmaan reilut pari tuntia kun tallattiin tuota reissua, sun muu kuljeskelu. Mutta hei, pääasia, että oli hauskaa!

Se polku

Lähes tyytyväisen näköiset vaeltajat

Vimpelinvaara

Kuurankukan kanssa mentiin kiertelemään Vimpelinvaaraa pitkin ja todettiin että taidettiin kiertää se ympäri, kun tutkailtiin karttaa. Ja – kuten yleensäkin meidän pitkillä metsälenkeillä – vettä tuli taivaalta. Mitäpä sitä välittämään, kun oli varautunut vedenpitävillä kamppeilla. Tosin sitä en tiedä mitä järkeä oli Klepalle iskeä sadetakkia, kun se oli märkä sisäpuoleltakin :D Kleppa vähän innoistui ojista ja kävi uiskentelemassa kaikki mahdolliset paikat. Oli tosi mukavaa kun saatiin olla ihan rauhassa! Joko se johtui ilmasta tai siitä, ettei kaikki ole vielä tajunneet lumien sulaneen sieltäkin, mutta minä en valita. Koirilla oli hyvin hauskaa juoksennella, leikkiä ja himmailla omiaan ja puolentoistatunnin lenkin jälkeen kaikki taisivat olla vähän poikki kun vauhti väheni ja haistelu yltyi. Kunnes päästiin kotiin, missä ainakin meillä tyypit aloitti heti taas touhuamisen….

Eläinlääkärireissu

Tänään käytiin ottamassa Klepalta verinäytteet, kun se on alkanut yhtäkkiä juoda paljon enemmän ja ollut tosi ärhäkkänä muutenkin. Kokeiltiin normaaliruokaa, mutta ei se auttanut kun heti alkoi sisällepissailu ja tuo juominen ja ärhentely, joten vein samalla pissanäytteenkin. Arvelin kyllä tietäväni mitä sieltä tulee ja siksipä ehdittiin muutama päivä jo syöttää tuota Hilssin lääkeruokaa. Mutta kuitenkin, aika ell kaiken varalta, koskapa munuaiset ovat Klepalla jonkinasteisessa vaarassa kuitenkin. Ja lisääntynyt juominen voi lisätä vaikka ja mitä. Ell sanoi ihanasti, että Kleppa näyttää älyttömän hyvältä. Ennen niin neuroottinen Kepuli oli nyt suht rauhallinen ja tyytyväinen oloonsa, vaikka olikin vähän kipeä. Verinäytteenkin antoi ottaa niin nätisti, että…!

Ja tulokseksi tuli munuaiset ok, maksa ok, verensokeri ok, proteiinit ok. Mutta struviittikiteet olivat vaihtuneet oksalaatti (?) kiteiksi, eli se paskempi vaihtoehto. Saatiin siis uutta lääkeruokaa pieni säkki mukaan, mutta ne selvittivät juomisen ja käytöksen muuttumisen. Jospa se tästä Kepan kanssa. Mutta ei siinä kaikki.

Myssla oli mukana reissussa, lähinnä jos saisin rokotukset sille samalla kuntoon kun ne eivät enää kovin montaa kuukautta olleet voimassa. Ja jos kesällä tai syksyllä päästään näyttelyyn niin en tahdo ressata joka mutkassa että olikohan se jo vai eikö se ollut. Mutta rutiinitarkastuksen yhteydessä Myssalalta löytyi sivuääni sydämestä :( Selkeästi kuului, mutta en tiedä miten vakava se oikeasti on. Ainakaan tuo ei ole vielä oireillut sitä mitenkään, joten eletään siinä toivossa, ettei se välttämättä ole mitään vakavaa. Tällä hetkellä jatketaan siis normaalielämää. Sivuääni voi johtua ja voi olla johtumatta siitä kyyn puremasta. Sitä ei tiedä. Mutta jotain positiivistä: sterkan jälkeen Myssla on laihtunut! Nyt “pikkaisen pläskistä” Myssla oli siirtynyt kategoriaan “ihan hyvä”. Eli vielä saa lähteä jos vain pystyy. Ja eiköhän se onnistu kunhan uintivedet alkaa. Tuo vesihirviö ei nimittäin pysy pois jorpakoista. Ell mukaan turkki oli pehmentynyt joten saa nähdä että tuleeko meidän karvamooseksesta kalju ;)

Mutta tässä muutamia vanhoja kuvia, jotka ovat kaverini ottamia, joten © Violethedja vierailevana tähtenä Saiva

Hyvän mielen haaste

Huhhahhei ja hyvän mielen haasteen meille iski Saiva. Hommahan menee jotakuinkin tähän malliin:

“Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).“

No, koirilla asioita ovat:

1. ruoka-aika
2. narulelut (erityisesti Klepalla) ja vinkuvat pehmot (Myssla)
3. pallot
4. luut
5. vapaana oleminen
6. koirakaverit
7. pitkät lenkit
8. agility
9. perheenjäsenet ja sukulaiset
10. mökki

En tiedä pitikö tähän allekirjoittaneenkin laittaa, mutta koska Wind-up Toykin oli niin tehnyt niin what the hell. Tässä siis minun ihan itseni

1. koirat
2. hyvinonnistuneet reenit
3. aurinkoinen sää
4. mökki
5. kaverit
6. kirjoittaminen
7. valokuvaus onnistuessaan
8. leipominen (onnistuessaan), kuten myös ruuanlaitto
9. hyvät elokuvat
10. pitkät lenkit

Ja jaan tätä haastetta seuraaville: Kuura, Juuli, Nappa, Veila ja Magni sekä Watching through the dingy shard. Have fun!

Ivitus

Toissa päivänä käytiin koirapuistoilemassa ja treffattiin siellä pitkästä aikaa Iviä. Yritin kyllä päivittää plokia aikaisemminkin, vaan kun ei suostunut noita kuvia lataamaan tähän. Nyt se sorsii vain yhtä kuvaa. Huoh. Mutta, ei näyttänyt aika tehneen yhtään hallaa, sen verran vauhtia löytyi puolin ja toisin ja Mysslakin innoistui aina välistä rallailemaan mukaan. Enemmän kiusaili Kleppaa aina välistä ja himmaillen loppuaika itsekseen. Myssla on sellainen haaveilija haihattelija, mietinpähän vain että eikö se koira muistuta omistajaansa ;) Autokoulussakin taisi opettaja tokaista että muuten menis jo ihan hyvin mutta kun tuppaan nuita päiväunia näkemään, joten kai meillä Mysslan kanssa sielujen sympatiat on nätisti yhteyksissä toisiinsa!

Myssla himmailee

Rapakot on melkosen ässä juttu

Kuurankukka

Oli niin mahottoman hieno ilma tännään niin päätettiin mennä Kuuran omistajan kanssa lenkille. Kierrettiin aluksi vähän mielenkiintoista reittiä, mutta puolitoista tuntia siinä vierähti väsyneiden juttujen ja iloisten koirien kanssa. Kiitos heille hyvästä seurasta!

Hyvää alkavaa kesää kaikille!